Toukokuu jo pitkällä, enkä ole edes tänne jaksanut kirjoittaa.

Kiitos kommenteista. Jokaisen on tietysti itse tehtävä päätöksensä, mutta on antoisaa lukea kommentteja. Joillakin on samantyyppisiä kokemuksia. Niistä voi toisetkin oppia. Mutta kuten sanoin: jokaisen on tehtävä päätöksensä itse. Ja minusta tämä päätösten tekeminen juuri nyt on niin uskomattoman vaikeaa. Niinkuin kaikessa muussakin nykyisin tässä elämässä, siirrän kaiken tekemistä "huomiseen". Morgen morgen nur nicht heute, sagen alle faule Leute. En tiedä onko tässä nyt kysymys laiskuudesta, vaan oikestaan päätösten vaikeudesta. Teki niin tai näin, mikään ei tunnu hyvältä.

Olen yhä edelleen sairaslomalla. Nyt on tullut myös fyysisiä vaivoja psyykkisen väsymyksen lisäksi. Tarvitsisin lepoa kaikesta tästä. Eikö joku voisi lähettää minulle lentolipun Timbuktuun muutamaksi viikoksi. Pääsisin vähäksi aikaa pois. Saisin etäisyyttä asioihin. Pääsisin ajattelemaan jotakin muuta tai tekemään tärkeitä, loppuelämääni vaikuttavia päätöksiä.

Minä olen kiltti ihminen, enkä omasta mielestäni ole koskaan tehnyt ainakaan tarkoituksella mitään pahaa kenellekään. Ihan oikeasti, omasta mielestäni minä en ole ansainnut tällaista elämää ja kohtaloa. En ole katkera, mutta olen väsynyt ja pettynyt. Pelkään, että menetän optimismini ja positiivisen asenteeni elämään. Toivoisin niin kovasti, että elämässäni alkaisi tapahtumaan jotakin positiivista. Joku ihana yllätys, jota en olisi voinut odottaa mistään tulevaksi.