Olenko liian malttamaton vai miksi en saa mitään ohjausta tuolta ylhäältä tähän onnettomaan elämääni? Vai pitääkö mennä vaan syöksylaskua edelleen alaspäin ennenkuin neuvoja alkaisi tulemaan?

En saanut yhdistettyä lainojani. Eli elämä jatkuu tiukalla budjetilla edelleen. Missähän vaiheessa sekin repeää lopullisesti?

Muitakin pienempiä ongelmia on koko ajan. Ja mies on masentunut.

Omat hermot ovat meneet jo kauan sitten. En jaksa mitään. Suutun helposti kaikesta.

Tässäkö tämä elämä sitten oli?