En jaksa nyt näköjään millään nousta näistä masennuksen syövereistä. Olen koko ajan väsynyt ja jo aamulla ajattelen, että kuinkahan jaksaisi tämänkin päivän iltaan saakka. Sitten pääsee onneksi nukkumaan. Nukun melko hyvin, mutta herään hirvittävän aikaisin. Ja sitten taas mietin kuinka jaksaisi päivän.

Mietin vaihtoehtoja. Muuttoa. Mutta ajattelen kaikkia muita enemmän kuin omia tarpeitani. Järkevintä olisi kai jatkaa täällä asumista. Lasten koulut jne. Isommassa kaupungissa olisi kai entistä juurettomampi.

Mutta toisaalta isommassa paikassa olisi kai mahdollisuus paremmin harratuksiin kuin täällä. Tapaisi ihmisiä. Täällä jää helposti aivan yksin.

Minulla on kovin yksinäinen olo. Suomesta tuli huonoja uutisia. Näinköhän siellä on pian hautajaiset edessä.