Seuraava päivä meni tavallaan paremmin.

Hän osti vain kuusi kaljaa ja joi ne pitkin iltaa, rauhallisesti. Mutta ensimmaistä tölkkiä avatessa sanoin hänelle, etta tämän syksyn tapahtumien vuoksi olen aivan paniikissa kaikenlaisesta alkoholinkäytöstä. Hän sanoi, ettei tämmöinen määrä kaljaa vaikuta häneen millään tavalla. No, ilmeisesti vain minä tiedän, että vaikuttaa.

Jos olisin tajunnut merkit silloin aikoinaan kahdeksisen vuotta sitten, en olisi tässä. Muistan ensimmäisen yhteisen pikkujoulun. Se oli muutama kuukausi tapaamisemme jälkeen. Hän humaltui siellä alta aikayksikön. Jouduin lähinnä kantamaan hänet sieltä autoon. Ja automatka oli kauhistuttava. Hän houri humalassaan kaikenlaista. Sen yön jouduin nukkumaan sohvalla.

Jos ja jos, eihän sitä halua uskoa mitään pahaa rakatetustaan, johon on vasta rakastunut. Niinpä jatkoimme yhdessäoloa.