En saanut kävijalaskuria toimimaan ja olen odottanut tämän blogin aloittamista. Sivu on ollut valmiina, mutta sanat ovat puuttuneet. Nyt saa se laskuri jääda ja kävijät saavat kommentoida, jotta tiedän, etta joku on käynyt täälläkin.

Mistä alkaisi. Tästä päivästä vai ajasta kymmenen vuotta sitten? Se joka vanhoja muistelee, niin sita tikulla silmään, vai kuinka se sananlasku menikään...

Rauhallinen lauantaiaamu. Avomies on metsällä. Eilinen meni rauhallisesti. Viinaa eika tabletteja ollut. Hän "nauttikin" lääkäriltaä saamansa 10 nukahtamistablettia kerralla pari päivää sitten. Etsin kaikki kaapit läpi, etta löytyykö tabletteja lisää. Mutta en onneksi löytänyt tai sitten han on piilottanut ne uskomattoman hyvin. Onneksi tableteilla on se vaikutus yleensä, että hän on vaan väsynyt. Viina vaikuttaa eri tavalla. Silloin han puhuu kaikkea tyhmää. Saattaa tehdäkin jotain tyhmää.

Olen miettinyt kuinka kauan jaksan tätä. Katsoa vierestä kuinka ihminen pilaa terveytensä. Tottakai rakkaus täytyy olla kuvassa mukana. Mutta silti: kuinka paljon voi välittaa toisesta, että jaksaa vain katsoa. Totuus on tosin se, että olen toki puhunut asiasta hänen kanssaan. Ja saanut kauniita lupauksia hyvästä elämästä. Lääkärikin on saanut kuulla mielipiteeni ainakin lääkkeitten jakamisesta. Mutta aina tietyin väliajoin asiat kiristyvät ja sitten ovat kuvioissa viina ja lääkkeet.

Mutta tänään, ainakin juuri nyt, elämä on ihan rauhallista. Kiitos tällaisista päivistä!