Alkuviikko on mennyt nopeasti.

Töissä on "sesonkikiireitä" ja kokouksia riittää iltamyöhiin. Pidän työstäni ja antaudun sille. Myös harrastuksenomainen osallistuminen ammattijärjestön touhuihin tuo väriä tähän joskus niin ankeaan arkeeni. Vaikka joudun työssäni olemaan kovin sosiaalinen ja se joskus väsyttää, niin päätin, että alan olemaan enemmän sosiaalinen myös vapaa-aikanani. Tässäkin ajattelen mahdollista tulevaisuutta ilman paikallista avomiestäni. Täällä voi elämä käydä kovinkin yksinäiseksi ilman  hänen tuomaansa tuttavapiiriä.

Avomies käyttää iltaisin jotakin tabletteja. En ole saanut oikein selvää mitä hän käyttää. Mutta tablettien vaikutuksesta hän on huumeessa. Loppukuusta hänellä on aika taas lääkärille ja sitten sieltä tullaan reseptipinon kanssa iloisena. En ymmärrä kuinka täällä oikein hoidetaan masennus- ja muita psykiatrian potilaita. Vain antamalla lääkkeitä... Ilmankos täällä sattuu sellaisten potilaitten tekemiä väkivaltatekoja todella usein.