Elämä menee eteenpäin.

Mies on välistä hyperaktiivinen ja kauhean rauhaton. Välistä aivan tavallinen. Hyper-kausina elämä ei ole mukavaa. Kaikkien pitäisi hyppiä hänen pillinsä mukaan. Kun tulen töistä väsyneenä, pitäisi minun lähteä ajamaan häntä sinne tänne tai auttaa jossakin työasioissa tai pitää muuten vaan seuraa tai... Ymmärrän kyllä, että päivät voivat olla pitkiä täällä kotona, kun ei pääse minnekään ilman autoa. Mutta olen sanonut, että ehkäpä hän tästä voisi nyt oppia jotakin. Tosin en usko enää siihenkään. Unilääkkeet loppuvat nyt tänään. Vaikka olen jakanut ne, niin hän on käyttänyt kaksinkertaisen annoksen koko ajan. En tiedä millä hän meinaa saada lääkärin kirjoittamaan lisää ensi viikolla.

Uudesta talouden kuntoonlaittamisasiasta ei ole kuulunut vielä mitään. Odotan vastausta enemmän ja vähemmän jännittyneenä. Siitä riippuu paljon, mitä lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan.