Mies sanoi eilen, että hänellä on ollut kaikkien aikojen tyhmin ja tylsin joulu.

No onhan se varmaan tyhmää ja tylsää, kun ei ole maistanut tippaakaan viinaa, on saanut annosteltuna kaikki pillerit, ei ole itse päässyt autolla minnekään jne. Minkäs minä sille mahdan. Minä vaan toivoin itselleni ja lapsille rauhallisen joulun ja uuden vuoden. Ja sen saimme onneksi.

Minä en todellakaan usko enää tämän tarinan onnelliseen loppuun. Kunhan tästä alkuvuodesta taas jotenkin selvittäisiin. Minulta alkaa se rakkauskin loppua. Välittäminen. Paljon, niin paljon on poissa. Taloudelliset ongelmat ovat niin suuret, että joku ihme täytyy tapahtua, jos mies (ja samalla minä) niistä enää selviää.

Mutta ehkäpä tämä uutena ja puhtaana alkanut vuosi toisi jotain onnellista meidänkin elämäämme. Sitähän ei vielä tiedä. Olisinko sittenkin vähän optimisti...