Mies nappasi taas lääkäriltä saamansa nukahtamislääkkeet (30 tablettia) kolmessa illassa. No hän käytti ne nukkumiseen, joo... Muuten hän on ollut suhteellisen mukavalla päällä.

Muuten elämä menee menojaan. Olen yrittänyt jaksaa käydä töissä, vaan nyt tuntuu siltä, että joudun kai jäämään takaisin kotiin. Työt kummittelevat mielessa illalla, yöllä ja aikaisin aamulla (siihen aikaan, kun muut vielä nukkuvat...). Yritän jaksaa tulevan työviikon, mutta en pakota itseäni pitemälle, jos en jaksa.

Ai niin, poliisilta tuli kirje, että syksyinen episodi on nyt käsitelty loppuun heidän osaltaan ja tuomio tulee pian. Saisin mennä lukemaan paperit, jos haluan. - En halua, enkä jaksa. Toivoisin senkin tapahtuman unohdusten kirjaan. Mitähän siitäkin seuraa, kun mies saa tuomion käteensä. En uskalla edes ajatella. Ja millainen tuomio sieltä tuleekaan sitten.  Enhän minä mitään vaatimuksia häntä vastaan esittänyt, joten toivon, että kaikki menee hänen kännäilynsä ja pillerien käytön piikkiin.

Ajokorttiasiakin on edelleen kesken. Hänenhän piti saada se takaisin, vaan eihan hän sitä ole saanut. Kesäkuussa viimeistään pitäisi sen asian olla kuulema selvä.