Nyt pitää sitten taas unohtaa pari-kolme edellistä päivää. Luulen miehen nyt saaneen kaytettyä kaikki pillerinsä ja palataan tavalliseen arkeen. Viimeistään huomenna.

Pillereillä miehestä tulee sekoja puhuva, välistä hyperaktiivinen hirviö. Silloin saan lähteä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa tai sitten en. Välistä olen ainut, mitä hänellä tässä maailmassa on. Kaikenlaiset tekemättömät työt painavat hänen mieltään ja parasta olisi, jos joku muu tekisi ne juuri tällä hetkellä. Olen lukemattomat kerrat viettänyt iltoja ja viikonloppuja (silloin kun minun pitäisi levätä viikon töistä) tehden raskaita töitä, joita mies ei saa ikinä itse tehtyä. Silloin vain puren hammasta yhteen ja jurputan mielessäni. Aivan kuin olisin jonkun orja. Silloin mies joko nukkuu tai puhuu puhelimessa vaivaten muita asioillaan. Jälkeenpäin mies ei edes muista, mitä on tehnyt ja sanonut. Selittelee sitten muille valittaen huonoa oloaan.

Tällaista elämä on ollut varmaan koko tämän yhteiselon ajan.

Tulevalla viikolla on se oikeudenkäynti. Luulen, että siitä tulee vedenjakaja tähän meidän elämään. Joko jatkamme yhdessa tai sitten lähdemme omille teillemme. Paljon riippuu, millaisen tuomion mies saa. Pelottaa.