Elämä jatkuu rauhallisena. Ainakin päällisin puolin.

Mies on ostanut kaljaa lahes päivittäin, mutta juo vasta meidän muiden mentyä nukkumaan. Vuorokausirytminsä hän on sekoittanut ja nukkuu pitkään aamuisin.

Itsellä on olo jollakin tapaa ahdistunut ja tuntuu kuin tulisin masentuneeksi.

En ole hakenut itselleni apua viela. Kohta on kesälomat, eikä täällä pääse silloin minnekään. Odotan syksyyn.