Mies ei ole ollut koskaan uskoton minulle. Tiedän sen. Ja tiedän hyvin hänen mielipiteensä asiasta. Mutta huolimatta siitä ja koko tästä meidän tilanteesta, iski eilen mustasukkaisuus minuun.

Mies kutsuttiin kantri-iltaan (miksi vain mies, eikä meitä molempia...). Hän pyysi minua ajamaan hänet sinne, vaan minä en halunnut. Niinpä hän hankki toisen kyydin. Sitä lähes pari tuntia odottaessa, hänelle soitettiin viidentoista minutin välein. Koska ääni oli kovalla, niin kuulin, että puhelimessa oli nainen. En kysellyt, enkä udellut enempää. Siellä olisivat kuulemma maksaneet taksinkin hänelle. Ja yöksikin saa jäädä.

Siellä hän nyt on. Uskokoon jokainen mitä haluaa. Minä olen nukkunut yöni todella huonosti.

Tähän asiaan liittyen... Alkuviikosta, kun olin todella masentunut ja itkin itseni uneen, rukoilin pitkästä aikaa. Pyysin, että Jumala auttaisi minua valinnoissani ja näyttäisi tien eteenpäin. Pian sen jälkeen saimmekin kieltävän vastauksen lainojen yhdistämisestä. Samoin sain kirjeen omien lainojeni mahdollisesta yhdistämisestä, jota olen nyt hakenutkin. Olisiko tämä miehen yksin juhliin lähteminen seuraava merkki?

Haluan uskoa, että elämä kirkastuu joskus. Jos en itse pysty näkemään oikeita ratkaisuja, ehkä minua ohjattaisiin niihin.